Fiona Leroy

TUOTTAJATARINA

Nuori ja taidokas viinintekijä Fiona Leroy osti joulukuussa 2017 paikalliselta viininviljelijältä alle kolmen hehtaarin tilan, Dezize-les-Maranges kylän kukkuloilta. Les Maranges -apellaatio sijaitsee Côte de Beaunessa, johon kuuluu kolme kylää: Dezize-les-Maranges, Sampigny-les-Maranges ja Cheilly-les-Maranges. Ekologisuuden ja maatalouden näkökulmasta tämä apellaatio on Côte de Beaunen monipuolisin; alueella on metsää, jokia, laitumia, karjankasvatusta, monipuolinen villieläimistö sekä kukkuloita ja laaksoja.

 

Fiona on valinnut Guyot Poussard – leikkaustekniikan köynnösten elimistön syklin kunnioittamiseksi ja immuunipuolustuksen parantamiseksi. Kaikki viinitarhat ovat luonnonmukaisen hoidon alaisia. Fiona on sitoutunut säilyttämään eläimistön ja kasviston monimuotoisuuden palstoillaan, joten synteettisiä lannoitteita, rikkakasvien torjunta-aineita ja torjunta-aineita ei koskaan käytetä. Hän käyttää vain biodynaamisia valmisteita (sarvislanta, piidioksidi) ja seuraa kuun ja planeetan vaiheita tarhatöitä suunnitellessa. 

 

Fiona ei käytä viininvalmistuksessa- ja kypsytyksessä lainkaan uusia tammitynnyreitä. Viinin ominaisuuksien säilyttämiseksi viinit käyvät luonnollisilla hiivakannoilla, eikä muitakaan kaupallisia viininvalmistustuotetta käytetä lukuunottamatta pientä rikkiannosta pullotuksen yhteydessä viinien suojaamiseksi mahdollisilta bakteereilta, ja sitäkin vain kun se on tarpeen.

 

Punaiset rypäleet Fiona irrottaa rangoistaan (destemming) lukuunottamatta muutamia poikkeuksia, kuten Maranges 1er Cru Clos des Loyers 2018, jota Fiona fermentoi 70-prosenttisesti kokonaisilla tertuilla. Syy tähän oli se, että vuosi oli kuuma, ja Fiona uskoi viiniensä tasapainon kärsivän, jos rypäleet olisi jätetty rankoihinsa – liian paljon kaliumia verrattuna alhaisempaan hapokkuuteen olisi hänen mukaansa ollut mahdollisesti haitaksi lopullisen viinin laadulle. Hän on kuitenkin kiinnostunut kokeilemaan kaikkien viiniensä vinifiointia kokonaisina terttuina viileämpinä vuosina.

BOURGOGNE

Ensimmäiset varmat tiedot Burgundin viininviljelystä ulottuvat 100-luvulle jaa. Keltit saattoivat kuitenkin olla omaksuneet viinikulttuurin kreikkalaisilta alueella jo ennen roomalaisten saapumista, joten viininviljelyä on voinut tapahtua alueella jo aikaisemmin.  Burgundin viininviljelyllä oli keskiajalla tärkeä historiallinen merkitys koko Euroopalle. Luostarien viininviljelyperinne alkoi viinitarhojen lahjoituksista: useat luostarit saivat tarhoja lahjoituksina, ja vuonna 910 perustettu Cluny Mâconnais’ssa ei kehittynyt ainoastaan hengelliseksi keskukseksi, vaan se hankki myös merkittävän maaomaisuuden Côte d’Orin viininviljelyalueen kunnista. Clos de Vougeot’ssa munkit hankkivat itselleen monipuolisesti viininviljelyyn liittyvää tietoa, joka levisi sitten sääntökunnan kasvun avulla ympäri Eurooppaa.

 

Vuonna 1395 Filip Rohkea antoi asetuksen, jolla on merkitystä vielä tänäkin päivänä. Asetuksen mukaan Gamay-rypäle oli hävitettävä Burgundista, joka antoi tietä laadukkaamman Pinot Noirin valta-asemalle alueella. 

 

Burgundin tärkein ominaisuus on terroir, ja täällä maaperätyypeillä onkin aivan erityinen merkitys. Kuuluisissa terroireissa on poikkeuksetta kalkkikallion vaikutteita. Chablis’n kalkki- ja liitupitoinen maaperä on ihanteellinen Chardonnayn kypsymiseen ja kehittymiseen. Côte d’Orin alueella on hyvin pienellä alalla hyvin erilaisia terroireja, sillä kalkki-, savi- ja merkelimaat syntyivät ylänköjen murtuessa jurakaudella laaksoihin ja rinteille. Côte Chalonnais ja Mâconnais sisältävät vain satunnaisia kalkkiesiintymiä, jotka ovat sekoittuneita savisiin ja hiekkaisiin maalajeihin. Burgundin kaikkien terroirien kannalta merkityksellistä on kiviainesten hyvä läpäisevyys ja vedenimukyvyn vaikutukset. Alueen topografia on lisäksi muita alueita vähemmän silmiinpistävä. Rinteiden jyrkkyys ja eteläsuuntaisuus eivät täällä ole erityisen merkittäviä, ja monet Côte d’Orin Grand Cru -tarhat suuntautuvatkin itään ja ovat suhteellisen loivarinteisiä. Tarhat sijaitsevat noin 200-400 metrin korkeudessa, jolloin korkeammalla sijaitsevilta tarhoilta saadaan kevyempiä viinejä.

 

Ilmasto ei Burgundissa ole erityisen lämmin, eikä eritysen kuiva. Talvi on melko kylmä, ja pohjoisilla alueilla, erityisesti Chablis’ssa kevätpakkaset ovat historiallisesti olleet yleisiä. Kesä on mannermaisen kuuma, mutta eteläisiä viljelyalueita arvaamattomampi. Kukinta- ja korjuuajan sateet uhkaavat täällä sadon onnistumista, mistä syystä viininviljelijät leikkaavat täällä köynnöksensä yleensä lyhyiksi. Vuosikertavaihtelut ovat suurempia kuin ilmastoltaan leudommilla alueilla.

 

(Lähde: wine-searcher)