Languedoc-Roussillon on termi, jota ei näy viinipullojen etiketeissä, mutta jota viinialan ammattilaiset ovat käyttäneet jo pitkään. Se yhdistää useita apellaatioita Etelä-Ranskassa Nîmesistä ja Montpellieristä idässä Välimeren ympäri Espanjan rajalle. Maantiede ja kulttuuri erottavat nämä kaksi osaa. Languedoc on luonteeltaan pohjimmiltaan ranskalainen, joka on kuulunut maahan 1200-luvulta lähtien. Roussillon hankittiin Espanjasta 1600-luvulla, ja sillä on selviä vaikutuksia espanjalaiseen ja katalonialaiseen kulttuuriin. Termien Languedoc ja Languedoc-Roussillon erottaminen voi joskus olla hämmentävää. Vuosisatojen ajan ”Languedocin” käyttö on sisältänyt myös Roussillonin alueen, ja paljon muuta. Itseasiassa roomalaisen ajan ja keskiajan välillä oksitaanin puhujien alue peitti suuren osan nykyisen Ranskan eteläosasta.
Pays d’Oc IGP kattaa enemmän tai vähemmän koko Languedoc-Roussillonin. Viininviljelijöillä, joiden viinitarhat ovat kokonaan Roussillonin alueella, on kuitenkin mahdollisuus käyttää viineissään myös IGP Côtes Catalanes -merkintää. Sen sijaan Languedocin AOP (entinen Côteaux du Languedoc) rajoittuu viinitarhoihin Héraultissa sekä La Clapen ja Quatourzen viinitarhoihin Audessa. Tämä on edelleen vähintään 100 kilometriä Roussillonista. Noin neljännes kaikista Ranskan viinintuotantoalueista sijaitsee Languedoc-Roussillonissa. Tämä myötävaikuttaa viineihin monipuolisesti, kuten Blanquette de Limoux -kuohuviiniin, Banyulsin rikkaisiin, punaisiin väkevöityihin viineihin ja Côtes du Roussillonin roséviinehin.
Maaperätyypit ja terroir vaihtelevat alueittain yhtä paljon kuin topografia, joten niitä on vaikea kuvata yhdellä kertaa. Kaiken kaikkiaan alue on kuuma ja kuiva, jossa vallitsee selvästi Välimeren ilmasto. Vaikka Languedocin viinitarhat sijaitsevat enimmäkseen rannikkotasangoilla, Roussillonin viinitarhat ovat joko kalliorinteillä tai kätkeytyneinä Pyreneiden juurelle.
(Lähde: wine-searcher)